Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla

7.11.2016

Saarnaajan kirja on yksi Raamatun helmistä filosofisen, runollisen ja paikoitellen aavistuksen kyynisen (joka kuitenkin on vain kuohuvaa pintaa) luonteensa vuoksi.

Kaikella on määrähetkensä on teksti, jota tapasin lukea usein hautajaisten muistotilaisuuksissa, jos pappia oli pyydetty siellä puhumaan.

Ristituli oli vuoden verran kestänyt projekti, jonka yksi keskeisimmistä ajatuksista oli tuoda yhteen Nälkämaan nuoremman polven kristittyjä. Näyttää, että ajatukset virtaavat ja elämää on muuallakin kuin vain kehäkolmosen sisäpuolella. Matka on ollut mielenkiintoinen. Kirjoittajatiimimme on kulkenut Suomen eri laidoille.

Erityisesti olen itse iloinnut vapaasta, luovuuteen kannustavasta otteesta, jossa jokainen kirjoittaja on saanut häpeilemättä olla läsnä omista lähtökohdistaan käsin. Me olemme yksilöinä erilaisia, uskoon liittyvät painotuksemme ovat erilaisia - ja hyvä niin. Sellainen on kirkko. Yhteiselle pohjalle rakennettu, mutta kuitenkin vapaudessaan polyfoninen, Toivon, että tulevaisuudessa se olisi vielä yhä enemmän pyrkimyksissään toinen toistaan kilvan kunnioittava, yksilöjen erilaisuudesta huolimatta.


Viime päivinä olen lukenut yhden oman suosikkiajattelijani, Antti Nylénin esseetrilogian viimeistä osaa, Kauhun ja ulkopuolisuuden esseitä. Kirjoittaessaan Juhani Rekolan, papin ja esseistin, ajatuksista, Nylén tiivistää:


"Joskus tie päättyy ja järjen vastaukset loppuvat. Kysymykset eivät kuitenkaan lopu. Missä ovat kuolleet ystävämme? Mitä me täällä teemme? Onko kärsimys tarpeellista? Mitä rakkaus on? Tällaisia kipuaistimuksia voi tulla, kun hetkeksi nostaa katseensa puhelimen näytöstä, ostoskärrystä tai tiskialtaasta. Silloin aletaan koetella uskoa." 

Me Ristituli-blogin tiiminä nostamme katseemme ainakin yhdessä nyt pois näyttöpäätteiltä.

Kiitos yhteisestä matkasta, jota olemme saaneet kulkea!


-Nuusa